Myötäpäivään
Suomen metsistä kerätyt luonnonmateriaalit (maalaus: sammaleista, jäkälästä, suopursusta, koivun tuohesta ja verihelttaseitikistä uutetut väripigmentit lasille / installaatio: kauriin luut), lasi, metalli
2021–2025, 152×76×65 cm
Myötäpäivään jatkaa Metsänpeitto -installaation tavoin metsänpeittoa vastaan harjoitetun varaustaikuuden tutkimusta. Suomalaisessa luonnonuskossa metsänpeitto tarkoitti ihmisen ja karjan katoamista metsän tuonpuoleisuuteen: metsään ei eksytty, vaan ajauduttiin näkymättömiin tästä todellisuudesta. Suojellakseen kotieläimiä metsänpeitolta käytettiin keväisin varaustaikuutta, jossa eläinten ympäri kierrettiin kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään. Kierrettäessä yksi myötäpäiväinen kierros oli jätettävä “yli”. Näin kotieläimet saivat suojan tämänpuoleiseen tilaan – metsänpeiton ulottumattomiin.
Kiitos:
Teoskuvat: Galerie Jochen Hempeliä varten, 2025 / Valokuvaaja: Joe Clark
Kiertäminen kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään on tasapainottelua tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Taika kuuluu tuonpuoleisen piiriin ja edellyttää maagista voimavaikutusta (vastapäivään kiertäminen), mutta kuitenkin halutaan säilyttää lehmä nimenomaan tässä maailmassa, tämänpuoleisessa (myötäpäivään kiertämiset). Päinvastainen menettely, jossa ‘yli’ olisi jäänyt yksi kierros vastapäivään, olisi luultavasti saattanut lehmät kokonaan tuonpuoleiseen eli metsänpeittoon.
Risto Pulkkinen, Suomalainen kansasanusko, 2014