Pyhästä lehdosta vuodatettu väri

Taiteilija keräsi Varsinais-Suomen metsistä kiviä, eläinten luita, kasveja sekä sieniä, joista jauhettiin ja uuttetiin väripigmenttejä. Valmistamillaan väreillä hän työsti maalaukset laseille.

Suomalaisessa luonnonuskossa metsä on ollut pyhä paikka, jossa on uhrattu metsän hengille ja nautittu juhla-aterioita. Vuonna 1229 Rooman paavi Gregorius IX oikeutti Suomen kirkon omaisuudeksi pakanallisiin jumalanpalveluksiin käytetyt pyhät metsiköt. Pyhiä puita kaadettiin 1800-luvulle asti, ja monet Varsinais-Suomen vanhimmista kirkoista perustettiin juuri pyhien lehtojen paikalle tai niiden läheisyyteen – sijoille, jotka oli totuttu kokemaan pyhinä.