Myötäpäivään
Suomen metsistä kerätyt luonnonmateriaalit (maalaus: sammaleista, jäkälästä, suopursusta, koivun tuohesta ja verihelttaseitikistä uutetut väripigmentit lasille / installaatio: kauriin luut), lasi, metalli
2021–2025, 152×76×65 cm
Myötäpäivään jatkaa Metsänpeitto -installaation tavoin metsänpeittoa vastaan harjoitetun varaustaikuuden tutkimusta. Suomalaisessa luonnonuskossa metsänpeitto tarkoitti ihmisen ja karjan katoamista metsän tuonpuoleisuuteen: metsään ei eksytty, vaan ajauduttiin näkymättömiin tästä todellisuudesta.
Kotieläimiä suojeltiin metsänpeitolta keväisin varaustaikuuden avulla: eläinten ympäri kierrettiin kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään. Kierrettäessä yksi myötäpäiväinen kierros oli jätettävä “yli”. Näin kotieläimet saivat suojan tämänpuoleiseen tilaan – metsänpeiton ulottumattomiin.
Kiitos:
Teoskuvat: Joe Clark, 2025
Näyttelykuvat: Galerie Jochen Hempel, Leipzig (DE), 2026 / Valokuvaaja: Björn Siebert
Kiertäminen kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään on tasapainottelua tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Taika kuuluu tuonpuoleisen piiriin ja edellyttää maagista voimavaikutusta (vastapäivään kiertäminen), mutta kuitenkin halutaan säilyttää lehmä nimenomaan tässä maailmassa, tämänpuoleisessa (myötäpäivään kiertämiset). Päinvastainen menettely, jossa ‘yli’ olisi jäänyt yksi kierros vastapäivään, olisi luultavasti saattanut lehmät kokonaan tuonpuoleiseen eli metsänpeittoon.
Risto Pulkkinen, Suomalainen kansasanusko, 2014